Ruusuprojekti
Kun Mainingin pihalle oltiin hankkimassa juhannusruusua, sai Santtioseuran puheenjohtaja samalla opastusta ruusujen tuntemattomampaan maailmaan. Keskustellessaan nousialaisen ruusuharrastaja Seppo Lundgrenin kanssa hän sai tietää, että perinneruusuja on muitakin kuin vain se kaikkein tutuin valkoinen juhannusruusu.
Ainakin maaseudulla kaikissa vanhoissa pihapiireissähän kukkii juhannusruusu. Vaikka näin on, ei ruusulajikkeiden moninaisuudesta juurikaan tiedetä. Keskustellessa mikä ruusuista valitaan Mainingin pihalle, syntyi samalla ajatus ruusuillan järjestämisestä.
Tilaisuuteen puhujaksi saatiin pimpinellaruusuista lähes kaiken tietämisen arvoisen hallinnut Aila Korhonen. Innostavan illan seurauksena syntyi Santtioseura ry:n julkaisema kirja Pimpinella kylämaiseman ruusu, jonka tekemisessä apuna oli Suomen Ruususeuran kirjasena julkaisemat Aila Korhosen tekstit.
Ensimmäiset juhannusruusut Mainingille istutettiin syksyllä 1999. Uusia lajikkeita kylälle on hankittu yhteistyössä Maatalouden tutkimuskeskuksen, Turun ruususeuran, Suomen ruususeuran ja Hongiston taimiston kanssa.
Vuosituhannen vaihteen jälkeen kylälle on istutettu yli 500 ruusupensasta. Omajuurisista perinneruusuista on innostunut suuri osa kyläläisistä. Eri lajikkeita löytyy lähes sata. Seppo Lundgrenin ja Aila Korhosen lisäksi alkuaikojen henkisenä tukena toimi ylipuutarhuri Aarno Kasvi.
Tiesitkö?
Ruusut eivät ole kovin vaateliaita maalajin suhteen. Vain jäykät savimaat tai ohuet hiekkamaat eivät juuri kelpaa. Useimmille ruusuille parasta on lämmin, kevyehkö maalaji, kuten multava, vettä läpäisevä hiekkapitoinen maa. Läpäisevyys on välttämätön, sillä ruusun juuristo ei siedä seisovaa vettä, varsinkaan kylminä vuodenaikoina.
Lähde: Peter Joy
Juhannusruusu-nimike päätettiin pyhittää 1990-luvun puolivälissä tutuimmalle, valkokukkaiselle Plenalle, mikä on myös Santtion kylän perusruusu.